Olen uusi Prius – tai olen naurettava automainos

Pitkästä aikaa Sylttytehdas tarttuu toimeen ja tuo lukijoilleen suurreportaasin päivänpolttavasta aiheesta.

Mikä alkoi Audimiehellä, jatkuu nyt syvempänä tarkasteluna vallitsevan autokulttuurin syvimpiin sylttysammioihin, joiden pohjaan palaneita keitoksia uudelleen lämmitetään vuodesta ja sukupolvesta toiseen -tavalla joka hirvittäisi jopa suuren kauppaketjun tuoretiskin vuoropäälikköä.

Tätä sylttytehtailua kutsuttakoon yleisnimikkeellä “autoalan mielikuvamainonta”.

Ja se on hyvin raivostuttavaa, kun sitä tarkemmin ajattelee.

Otetaan esimerkiksi Toyota Prius. Hybridiauto, jonka voisi siihen latautuneiden arvojen johdosta kuvitella vetoavan enemmän nuoremman polven koulutettuun kaupunkilaiseen väestöön, kuin 40-50 -luvun “kansakoulu-tee-se-itse-mies-on-mies-ja-auto-miehen-vapauden-ja-vaurauden-siis-miehisyyden-mitta” -ikäpolveen.

Voisi siis kuvitella, että kyseisen tuotteen mielikuvamainontakin olisi jotenkin erilaista.

Mutta kun ei ole.

Samaa “tyhjää-tietä-erämaassa-mies-ja-luonto-tukka-hulmuten-vapauteen-kuin-taivaan-lintu”, mielikuvaa tungetaan vieläkin kurkusta alas, vaikka totuus autoilusta on jo neljä vuosikymmentä ollut irvokkaalla tavalla ristiriidassa tarjotun mielikuvan kanssa.

Voi olla että nykyisten viisi- ja kuusikymppisten nuoruusmuistoissa karautettiin kiesillä vapauteen pikkukylän ahdistavasta ilmapiiristä ja tuota mielikuvaa sopii vielä tällä vuosituhannella helliä kuin märkivää rupea. Eikä se. Kyllähän kaupungin pehmittämä maalaispoika voi kiksinsä saada huristellessaan Jeepillä Espoossa ja kuvitellessaan olevansa vieläkin ehta eränkävijä. Kyllä sellaisia autoja sopii mainostaa samalla perinteisellä “tie-auki-taivasta-myöten” tavalla kaljuuntuville karjuille lääkkeeksi impotenssia vastaan. Sehän on oikein sopivaa ja hauskuuttaa minua nostalgian katkuisella hellyyttävyydellään.

Mutta että Prius. Auto jota voisin harkita (jos siis ylipäänsä harkitsisin autoa).

Jo se nyt on perkele. Miten sitä myydään minun ikäpolvelleni mielikuvilla jotka ovat edellisen ikäpolven parasta ennen päivämäärän ohittanutta omaisuutta?

Kaupungissa asuvalle ikäpolvelleni autoilu kun on syntymästä asti merkinnyt “jumalallisen vapauden” asemasta lähinnä helvetillisperkeleellista istumista Länsiväylällä, parkkipaikan etsimistä epätoivoisesti korttelia kiertämällä keskustan ruuhkassa ja lopulta parkkisakoista riitelyä Rakennusviraston kanssa.

Ja sitten tullaan myymään Priusta kuvilla tyhjästä kaupungista. Kyllä se vituttaa. Suorastaan loukkaa.

Eihän minun ikäpolvelle vaatteitakaan myydä soittamalla abbaa ja rollareita. Miksi sitten autoja??

En osta.

Alla kuvakooste mielikuvista, jotka inspiroivat tämän suurreportaasin kirjoittamiseen. Siihen tutustumisen jälkeen voikin pitää hauskaa Priuksen mainoksen kustannuksella, joka löytyy kokonaisuudessaan täältä

Huttu tiivistyy: Nashit houkuttelevat paikalle muita huomionkipeitä

Sylttytehtaan aiemmin raportoima Nashien järjestämä fasismin vastainen mielenosoitus inspiroi aatekiihkon palolla ihmisiä osallistumaan niin poliittisten liikkeiden vasemmalta kuin oikealtakin (myös ihan pohjaltakin).

Tärkeimmiksi syiksi osallistujille näyttää nousevan joko demokraattisen ajatusten- ja kulttuurinvaihdon luomat uudet lähikontaktit naapureihin, tai sitten omien tasa-arvo- ja fasisminvastaisten näkemyksen tuominen satunnaisesti valikoitujen lähimmäisten silmille.

Nopeasti tarkasteltuna osallistujien joukko ja niiden taustalla vaikuttavat motiivit ovat hyvinkin sekavat. Siksi Sylttytehdas ensimmäisessa kattavassa suurreportaasissaan pyrkii Helsingin Sanomien lähdeaineistoon sekä netistä vapaasti löytyvään tietoon pohjaten arvaamaan kuka toimijoista on paikalla, millä agendalla ja kenen puolella.

Pyrkimyksemme on mitä parhainta journalistista tapaa noudattaen tuoda subjektiivista selkeyttä kaaokseen ja antaa lukijoille hieman taustatietoa tämän kansainvälisen jännitysnäytelmän seuraamiseen. Vaikka reportaasimme luonnollisesti jää hutun asteelle, voivat tarkka-aistisimmat havaita perus raaka-ainesten olevan itseasiassa kaikilla tähän sylttykilpailuun osallistuvilla kokeilla pitkälti samaa tavaraa, hieman erilaisilla vivahteilla vain maustettuna.

Mutta sen pidemmittä horinoitta: tässä viimeisin käsityksemme tulevan sopan kokeista [Huom! käsitystä saatetaan päivittää tapahtumien edetessä]:

Päärooleissa:

Nashit – Ryhmä venäläismielisiä nuoria jotka myös Putin Jugendina tunnetaan

Nasheja vastustamassa fasismia

Nashit saapuvat Suomeen vastustamaan fasismia ja muukalaisvihaa. Sylttytehdas seuraa mielenkiinnolla moniko näyteikkuna, sivullinen kadullakulkija tai kanssavastustaja päätyy fasisminvastustuksen uhriksi. Nashilla ei kuitenkaan ole Suomessa kotikenttäetua, joten sylttytehdas veikkaa, että tällä kertaa meno rajoittunee lievään fasisminvastustukseen.

Vieraskoreuden, Kremlin tiukkojen määräysten, sekä suomen fasistisen kansantasavallan tunteita viilentävien sinipaitojen voimakkaat sortotoimet estänevät uus-nashien mielenosoituksen eskaloitumisen Viron patsaskiistan kaltaiseen törkeään fasisminvastustamiseen.

Sinipaidat – Suomen fasistisen kansantasavallan väkivaltamonopolin valvoja

Kaksi selkeästi ilkeää sinipaitaa fasististen tuumien pauloissa

Tämä myös JouHa-ryhmänä tunntettu sinisiin univormuihin pukeutuva ryhmä valvoo, että heidän edustamansa fasistisen yhteiskunnan fasistiset jäsenet sekä fasistijäsenien fasistisetkapitalistiset riisto-omaisuudet eivät päädy fasisminvastutuksen uhreiksi.

Mikäli fasisminvastustaminen äityy oikein törkeäksi, Sylttytehdas veikkaa sinipaitoja painiottelun suvereeniksi voittajaksi. Sinipaidat eivät roolinsa puolesta ota kantaa siihen keitä paikallesaapujista he varsinaisesti kannattavat ja lupaavat vastustaa suurinpiirtein sääntöjen puitteissa kaikkia joiden fasisminvastustaminen riistäytyy ennaltailmoitettujen järjestyslakina tunnettujen fasistisääntöjen väärälle puolelle.

Suomen antifasistit/prekariaatit/globalisaation vastustajat/mustavihreät/punamustat – Musta hevonen, jonka identiteetiä ei vielä tiedetä, mutta se ei estä arvaamasta

Muun muassa fasismin vastustamista makasiineilla 2006

Helsingin sanomien tuoreiden tietojen mukaan, nashien mielenilmaukseen on liittymässä antifasisteja myös Suomesta. HS:n saamien tietojen mukaan ajatusten vaihtoon saapuu noin kolmekymmentä vastustajaa. Sylttytehdas ounastelee, että kyseessä on samoja vastustajia joka kunnostautuivat 2006 EuroMayDay tapahtumassa oikein kunnolla vastustamaan fasistikapitalisteja ja niiden haisevaa systeemiä.

Kyseisessä fasisminvastustuskamppailussa mustapaidat saivat sinipaidoista hetkellisen taktisen johdon, mutta revanssiottelussa 9. syyskuuta 2006 Smash Asemissa sinipaidat veivät mustapaitoja suvereenisti. Revanssin revanssia ei olla enää tässä mittakaavassa sen mokomin nähty. Kenties nyt Nashi-tovereiden kanssa fasismia päästään taas vastustamaan oikein kunnolla…

Suomen Islamilainen Puolue – Edistää Islamin uskoa ja arvomaailmaa

Pekka Siitoimen natsiliikessäkin vaikuttanut Abdullah Tammen luotsaama Islamilainen puolue on myös ilmoittanut aikeista osallistua tilaisuuteen. Sylttytehtaalla aprikoidaan onko ryhmän päämotiivi saada julkisuutta huomion kipeälle Tammelle vai vastustaa hunnutonta oudon näköistä naista joka osaa ja kehtaa kirjoittaa.

Villein Sylttytehtaan toimittajille esitetty arvaus on, että Tammen natsimenneisyys nostaa nyt ennalta odottamattomalla tavalla päätään ja heti paikalle saapuessaan hän johtaa ryhmänsä kuin kristalliyön tapahtumia uudestaan elävien idealistien ponnella likaisten kommunistien ja vaihtoehtohomojen kimppuun. Toisaalta hänen KGB menneisyydestä voisi odottaa, että onkin itseasiassa ollut undecover -puuhissa etsimässä Suomesta “tsetseeniterroristejä”, jotka hän nyt juksaa KGB-Nashien pahoinpideltäviksi keskellä kirkkaita Helsinkiä.

Vain luoja tietää Tammen mielenliikkeistä, jos hänkään.

Sivurooleissa

Sofi Oksanen – Kirjailija, joka kirjoitti jonkin kirjan jostain asiasta ja yrittää nyt sitten vittu jotain seminaaria järkätä tai jotakin

Sofi on nainen, älykäs, menestynyt ja näyttää kummalliselta, joten sivistymättömälle junttiduunarille on sanomattakin selvää, että seksiä ei tipu. Pistäähän se vähempikin vihaiset miehet liikkeelle.

Kai Pöntinen – Lapualainen eurovaaliehdokas, joka puolustaa sananvapautta

Paikalla lähinnä kulttuurisen ajatustenvaihdon ja sananvapauden asialla.

Jussi Halla-Aho – Helsinkiläinen kunnanvaltuutettu, joka kuuntelee

Niin ikään paikalla kulttuurisen ajatustenvaihdon ja sananvapauden asialla. Toisin kuin Pöntisen joka ei kiinnosta ketään, Halla-Ahon tekee kiinnostavaksi hänen läheiset suhteet Suomen Sisuun. Kyseistä ryhmää voisi nimittäin helposti voisi erehtyä pitämään fasistisuuteen taipuvana ja muukalaisvihamielisenä tahona.

Sylttytehtaalla aprikoidaankin, onko Halla-Aho luotsaamassa omaa Sisu jengiä (ks. alla) intiimiin kansainväliseen ajatustenvaihtoon, vai onko hän paikalla lähinnä virnuilemassa vekkulin poikamaisesti ja tyytyy muutamaan näsäviisaaseen huomautukseen sinipaitojen turvaamana.

Mahdollisissa yllätysrooleissa:

Suomen Sisu – Ryhmä, joka vastustaa kansojen sekoittamista luonnottomalla tavalla keskenään.

Sekalainen seurakunta ulkomaalaiskriittisistä mielipiteistä silkkaan hutunkeittoon ja paranoidiin sekoiluun par excellance, jolle edes Sylttytehda ei pysty vetämään vertoja. Näissä piireissä kummittelee sellaiset sylttymaakarit kuin Suomen putinin vihaaja no. 1, eli Seppo Lehto, sekä Väino Kuisma (jonka Arjalaisen Germaaniveljeskunnan video pakahduttaa kiusallisuudellaan vielä tänäkin päivänä).

Mikäli Suomen Sisun sivustoilla kummittelevat ryhmittymät päättävät ilmestyä paikalle kulttuurinvaihtoon, Sylttytehdasta kiehtoisi nähdä minkä ryhmän puolelle he asettusivat ja ketä vastaan: toisaalta Nashit ovat ryssiä, joten ne ei käy, toisaalta muslimit on maahanmuuttajia joten nekään ei käy, mutta sitten taas kaiken pahan yläpuollele täytyy asettua se outo nainen (jolta ei varmasti saa seksiä), joka edustaa sananvapautta ja kaikkea muuta sellaista paskaa mitä sekä nashit että Abdullahin islamistit vastustavat…pahoja valintoja..Suomen sisulle, pahoja valintoja.

HJK Sakilaiset – Jalkapallosta välillisesti kiinnostunut ryhmä

HJK Sakilaisten toiminnassa on paljon samankaltaisuutta niin Suomen Sisun kuin erilaisten antifasistejenkin, fasistien sekä islamistisen järjestöjen toiminnallisten siipien kanssa. Sylttytehdas jääkin innolla odottamaan josko Sakilaiset vainuavat oivan maalipaikan ja saapuvat paikalle omana ryhmänä osallistuakseen karkeloihin ikioman sinivalkoisin HJK lipun alla, vai onko HJK:n paikallisjoukkueen pojat jaettu tällä kertaa klassisen itä-länsi tai oikeisto-vasemmisto asetelman mukaisesti, jolloin perinteiset joukkuekaverit kohtaavatkin vastakkaisen joukkueen riveissä saman pelin merkeissä.

Analyysi ja veikkaus

Suuresta uhoamisesta huolimatta Sylttytehtaalla ei kuitenkaan odoteta Nashien vierailun jäävän millään muotoa merkittäväksi tapahtumaksi Suomen historiassa. Päin vastoin. Todennäköisesti laajimman reportaasin ja kattavimman lähdeaineiston tästä Suomen historian suuresta mitättömyydestä tulevat tutkijat jälkikäteen löytämään tästä Sylttytehtaan suurreportaasista -mikä osaltaan selittää Sylttytehtaan motiivit sotkeuta tämän sopan keittämiseen. Paikka se on se pienikin paikka historiassa.

Sylttytehdas epäilee koko homman lässähtävän kasaan sinipaitojen läsnäolon jäähdyttävästä vaikutuksesta siten että koko tapahtuma kulminoituu pieneen joukkoon pihalla seisoskelevia Nasheja. Seuranaan heillä on muutama juopunut prekariaatti joiden sönkötys suomeksi “nyt pistetään hei haisee” saa osakseen Nasheilta enimmäkseen kiusaantumista. Tästä ilmeisestä dissaamisesta ja täydestä solidaarittomuudesta prekariaattien ahdingolle pettyneenä joku prekaritaatti yrittää käydä nashien iholle, minkä seurauksena hänet lopulta tönitään pienien läpsyjen kera muualle hölisemään.

Myöhemmin sama prekariaatti rikkoo katuun lonkeropullon ja näyttää sinipaidalle keskisormea, josta seuraa sutjakka huostaanotto ja yö selviämisasemalla. Sankaritarinaksi hänen fasisminvastustaminen on muuttunut viimeistään keskiviikkoon mennessä muutamilla keskustelupalstoilla. Perjantaina hän saa tarinallaan seksiä vallatussa talossa itseään 5 vuotta nuoremmalta lukiolaistytöltä, jolla on vihreä villapaita, punaiset villakäsineet ja itsekudottu ruskeavihreämusta villahuivi.

Itse tilaisuudessa niin Halla-aho kuin Pöntinenkin ovat hiljaa, sillä oivaa paikkaa kommentoida omia näkemyksiään ei siunaannu ilman ilmeisen selkeää asiayhteyteen sopimatonta irtiottoa yleisön rooliin kuuluvasta hillitystä käytöksestä. Toisin kuin Halla-Aho, joka blogaa tapauksesta jotakin pientä, Pöntinen pääsee tilaisuuden jälkeen mediaan julistamaan suureen ääneen, kuinka hän on saanut talvisotaan rinnastettavan voiton sananvapaudelle ja Suomen itsenäisyydelle pelkästään tulemalla paikalle.

Abdullah Tammi puolestaan seisoo ulkona muutaman parikymppiseltä poikaselta näyttävän lapsenkasvoisen islamistin kanssa, mutta he eivät kiinnosta mielenosoittajia sen enempää kuin poliisia. Mediahuomiota Tammi saa omituisen ulkonäkönsä vuoksi suhteessa tapahtumaan enemmän kuin vähemmän omituisen näköinen Sofi Oksanen, jolta puolestaan ei saa seksiä kukaan paikalla olijoista.

Suomen Sisu ja muut verkossa kovaa ääntä pitävät kansallismieliset poikaset eivät uskaltaudu paikalle laisinkaan, vaan tyytyvät lätisemään ja puhkumaan sivuillaan kuin viimeistä päivää sitä miten he olisivat vetäneet kuonoon kaikkia jos ei ne sinipukuiset fasistit olleet paikalla estämässä. Ikävän kiusallisella tavalla niin Sisulaisille kuin muullekkin nettiyleisölle on tämän päivän jälkeen selvää, että kun kerrankin olisi tosi kyseessä ja ryssät hillumassa suomessa, ei kukaan uskalla kadulle. Eikä se ketään ihmetytä, sillä Sisun meluajat kun todellisuudessa ovat Halla-Ahon kaltaisia herkkiä miehenalkuja joiden sanalliset avut ovat soturintaitoja auttavammat.

Eikä muita natsejakaan paikalle vaivaudu omissa tunnuksissaan, sillä ne todelliset uusnatsisoturit, joita yhdeksänkymmentäluvulla vielä pelättiin, ovat vaihtaneet räyhäleiriä jo ajat sitten paikalla oleviin muihin ryhmiin tai jalkapallohulinointiin, jättäen skinheadit ja uusnatsit räyhäskenessä yhtä epämuodikkaiksi kuin heidän käyttämänsä vaatteet.

Seppo Lehto olisi mennyt tietysti mennyt paikalle, mutta ei varmaan pääse, sillä istuu ilmeisesti tällä hetkellä vankilassa suoltamistaan törkeyksistä. Harmi Sepolle. Tämä olisi epäilemättä hänelle lähes Syzygy tyyliseen kosmiseen planeettojen riviin asettumiseen verrattavissa oleva tilaisuus päästä räksyttämään kerralla niin putin-nuorille, kommunisteille, islamisteille, feministille kuin poliisille – livenä – koko Suomen median seuratessa tapahtumaa.

Sylttytehtaan mielestä Sepon kohtaloon tiivistyy koko episodin suurin tragedia. Se ainoa henkilö jota tämä tapaus ja näiden marginaalijengien elämöinti olisi koskettanut suorastaan spirituaalisella tasolla istuu mitä todennäköisimmin vankilassa rikottuaan perustuslaillisen demokratian yhteisiä pelisääntöjä. Sitä se on se nyky-yhteiskunta: jopa hihhuloinnilla on rajansa ja sekös tämän näytelmän sankareita harmittaa.